Mietteliäs.

Eilen töiden jälkeen metrossa istuessani päätin ottaa puhelimeni esiin ja alkaa lukemaan facestani päivän tapahtumia.
Vähän aikaa rullatessani etusivuani vastaan tuli surullista luettavaan kun eräs äiti kertoi mamma ryhmässä että heidän pikkuinen oli joku aika sitten nukkunut pois.

Ensinmäisenä tietenkin tuli itku ja sitten tuli olo että heti kun pääsen kotiin haluan halata ja suukottaa poikaani, miestäni ja kertoa heille paljon äiti rakastaa kumpaakin.
Tai ei se oikeestaan ollut olo vaan pakottava tarve.

Koskaan ei voi tietää mitä, missä ja millon meille jollekkin voi sattua jotain.
Se sai myös miettimään miten paljon huonommin meidänkin asiat voisivat olla.
Voisi olla että vieläkin yritettäis saada lapsi tai jos olisi mennyt monta kertaa raskaus poikki tai mitä jos me ei oltais enää edes herran kanssa yhdessä.
Sitä pitäisi olla aina kiitollinen ja arvostaa kaikkea mitä on jo ja olla iloinen ja onnellinen niistä kaikista asioista eikä aina vaan pitää kaikkea itsestään selvyytenä.

Minä ainakin yritän muistaa tästä lähtien useammin olla kiitollinen kaikesta mitä on jo ja tyytyä siihen koska koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

-Nanna-