Tarhassa tutustumassa.

Meillä ollaan tänään herätty jo kukon laulun aikaa ja laitettu itsemme kuntoon ja olemme lähteneet suunnistamaan kohti Leevin tulevaa tarhaa.
Reittihaun mukaan tarhaan on matkaa 2,6km teitä pitkin mutta matkasta saa ainakin kilsan pois kun menee oikoreittiä ja aikaakin kävellen meni reilu 15min.
Kävimme jo mummini kanssa viikko sitten perjantaina kuikuilemassa tarhaa ja se miltä se näytti jo aidan takaa vaikutti hyvältä. Piha on iso ja on keinuja, liukumäkiä ja kaikkea kivaa pikkuisille ja vähän isommille myös.

Tänään pääsimme siis käymään porttien toisella puolella.
Olin jotenkin ajatellut että taas alkaa hirveä huuto kun mennään uuteen paikkaan ja Leevi ajattelee että taas se mut tänne jättää mutta sitä reaktiota ei tänään ollenkaan tullut ollenkaan! Hyvä Leevi!

Aamulla ennen 9 kun astelimme tarhan pihaan tajusin kuinka isoja oikeastaankaan nämä pihan ovat. Ensinmäinen piha minkä läpi menimme oli vähän isommille lapsille ja pihakin oli iso mutta niin oli se seuraavakin piha mikä oli näille 0-3 vuotiallekin. 

Heti sisään asuttuamme Leevi oli aivan täpinöissään eikä olisi malttanut ollenkaan odottaa että riisutaan vaatteet ja äitiä ei enää jaksettukkaan odottaa vaan paineltiin heti tarhaan peremmälle. Leevi oli suunnannut itsensä väärään paikkaan ja suuttui kovasti kun äiti meni ja nappasi kainaloon ja vei toiseen paikkaan. Jäbä taisi oikeen luulla että nyt jo lähdetään kun sain kamalat itkupotkuraivarit eikä meinannut rauhoittua ollenkaan ennen kuin huomasi että olimme menneet toiseen huoneeseen missä oli muitakin lapsia ja yhtä paljon leluja kuin edellisessäkin huoneessa.

Sinne jäbä heti sitten sujahti toisten leikkeihin mukaan niinkun olisi tuntenut kaikki aina ja tuli toimeen kaikkien kanssa. Puolitoista tuntia menikin kuin siivillä kun katsoi lasten leikkejä, jutteli mukavien lastentarhanopettajien kanssa ja tietenkin tarkkaili kaikkia toimintoja mitä siellä tehtiin.

Ennen lähtöä pääsimme myös mukaan laulu tuokioon joka sujui vaihtelevalla menestyksellä Leevi ei olisi aina malttanut istua ja odottaa toista laulua ja tanssia.

Torstaina ja perjantaina onneksi pääsemme vielä harjottelemaan tarhaan. Pääsemme mukaan aamupalalle, ulkoiluun ja välipalaan

Tarha vaikuttaa todella mukavalta paikalta. Viel ei ainakaan ole mitään pahaa sanottavaa kyseisestä tarhasta ole. 

Ja tämä äiti on iki onnellinen jos ensi viikolla kun tarhaan pitäisi jäädä ilman äiti menee yhtä helposti että vaatteiden pois ottamisen jälkeen äiti unohtuisi ja seikkailu odottaisi pikkuista. Toivossa on hyvä elää.

-Nanna-