Työmotivaatio!?
Mitä se taas tarkottaakaan?!
Aa joo sehän oli sitä että töihin on kiva mennä ja töitä on kiva tehdä eikö niin? Vai mitä se nyt tarkottikaan?
Minulla meinaa on jo ollut työmotivaatio pitkään kadoksissa! Eikä se tosiaankaan johdu siitä että en tykkäisi työstäni vaan lähinnä joistain työkavereista! Ei onneksi kuitekaan kaikista!
Eikö vaan että jokaisen pitäisi itse osata tehdä oma osansa kunnolla ja kunnialla loppuun asti!
Öö ei ainakaan meillä!
Viime aikoina on saanut huomata että kun kissa ei ole kotona niin hiiret hyppivät pöydillä!
Meidän pojat on vähän sellasia että tehdään vähän sinne päin ja se on hyvä ja siinä.
Sitten itse saat kuluttaa aikaasi siihen että kuljet heidän perässään ja korjaat "jäljet".
Onko "first in, first out" jotenkin ylitse pääsemätön asia? Kyllä se taitaa olla kun kaikki uudet tavarat laitetaan vanhojen päälle tai eteen ja silloin tavara ei liiku kunnolla?
Hyllyt notkuu vanhaa tavaraa kun uudet laitetaan aina vaan niiten vanhojen eteen!
Ihan kuin hommia ei olisi muutenkin aivan tarpeeksi! Ja ärsyttää että "kallisarvoista" aikaa tuhlautuu joka päivä aivan turhaan!
Minä jo kotona joudun kävellä rätti kourassa poikien takia en jaksaisi sitä enään töissäkin tehdä!
Parina viime päivänä olen päästänyt poika x:n kassalta tekemään välillä muitakin asioita!
Joka on ollut aivan totaalinen virhe!
X:n palattua tuntien päästä kassalle ja "hommansa hoitaneena" menen ja tarkistan mitä hän onkaan saanut aikaan!
EI OIKEASTAAN MITÄÄN! Muutaman asian on saanut esille siinä ajassa? Oikesti takakaappi täynnä esille menevää tavaraa joista mitään ei olla saatu vaan laitettia esille vaikka olet muka hoitanu hommasi ja täytänyt asian kokonaan?
Tässä vaiheessa itkupotku raivarit ovat jo taattu niinkuin myös pienen pieni kiukku loppu päiväksi!
Eiku vaan itse laittamaan tavarat kaapista esiin! Eikä yhtään harmita että taaskin saat itse hoitaa asian loppuun ihan kuin ei olisi parempaakin tekemistä!
Minä en tykkää olla se ilkeä ja vittumainen ämmä joka valittaa joka asiasta mutta muukaan ei auta! Katsotaan onko mikään sanomani mennyt perille ja ottaako onkeensa?
Eikö se jumakauta riitä jo että meille on töissä yksi jolle ei voi sanoa mitään ja kenen ei tarvitse hommiaan kunnolla hoitaa kun on syntynyt kulta lusikka syvällä perseessään?
Minä tosiaankin toivon sydämmeni pohjasta että jotain tapahtuu koska minä kuitenkin oikeasti tykkään työstäni ja työmotivaatio olisi kiva saada takasin.. Olisi kiva että taas voisin lähteä töihin mielelläni eikä vaan pakosta!
Kiitos ja anteeksi!
-Nanna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti