Laskiais sunnuntai.

Tänään keinutien koululla oli lions clubin järjestämä talvirieha jossa kävimme näin laskiais sunnuntain kunniaksi. Tämä talvi rieha oli siitä erikoisempi kuin yleensä koska tämä oli järjestetty koira, poni ajelua ja makkara kojua lukuun ottamatta koulussa sisällä. Sisällä oli järjestetty kasvomaalausta, arpajaisia, kirppistä, omat temppu radat salissa ja kaikkea muuta mukavaa.
Leevihän taas viiletti menemään kuin tuli pepun alla ja aivan kaistapäisesti ja holtittonta oli mene. Ensi kerralla Leevi pääsee valjaisiin kun ei ymmärrä yhtään puhetta!
Nopeasti kierrettyäni kirppiksen matkaani lähti L uusi kevät takki eurolla.
Sitten me lähdimme L kanss saliin juoksemaan, pomppimaan ja laskemaan mäkeä.

 Jäbä oli ihan tohkeissaan tällä pienellä temppu radalla ja se juostiin ainakin 5 kertaa päästä päähän. Kerrankin sai oikeen luvan kanssa juossa ja viilettää niin paljon kuin tahtoi ja kyllä niin tehtiin oikeen sydämmen kyllyydestä.

Eri jännä oli tämä pehmeä alusta missä pystyi pomppimaan samallalailla kuin vaikka sänkyssä mikä on ikävä kyllä kiellettyä.

Vielä jaksaa muutaman kerran uudestaankin..

Liukumäen lasku oli tänään yksi sellainen asia mikä piti saada tehdä ihan itse ilman äidin apua. Ei haittaa vaikka tippuu muutaman rappusen verran monta kertaa putkeen siltikään ei saa auttaa kun minä itse tai suutun!

 

  

Olin jo aamulla möläyttänyt Leeville että tänään pääsee oikealla kopotikoon kyytiin jos uskaltaa mutta poni talutuksen setä oli aivan toista mieltä että jäbä on aivan liian pieni siihen hommaan vaikka minä kävelisin vieressä ja pitäisin kiinni ja surkuhan siinä tuli mutta onneksi lohdutus pillimehu autto. Jäbä sai tänään maistaa 3 kerran elämässään pillimehua.

Riehan päätteeksi lähdimme mummilleni ja jäbä sai siellä uuden makuelämyksen ja se oli mämmi ja siitä tuli suuri herkku. :D Vaikka en olisi kylläkään uskonut edes tykkäävän mutta lisää oli koko ajan saatava.

~

Operaatio Leevi omaan sänkyyn nukkumaan ollaan vihdoin ja viimein saatu käyntiin ja pieniä tuloksiakin jo saatu.

 Alku on otettu kevyesti kannettu jäbä omaan sänkyyn kun on nukahtanut ensin syliin tai minun viereeni.

1 yö meni niin että L nukkui omassa sängyssään 4,5h ja itse heräsin siihen kun huuto kuuluu pojan huoneesta ja sitä sitten jäin kuuntelemaan ja päätin että sinne en mene ennenkuin on pakko. Jonkun aikaa huutoa kuunneltuani alkoi L mennä hyysteerisemmäksi ja alkoi huutaa kovaa ja hengittäminenkin tais aina välillä unohtua joten päätin mennä L huoneeseen siellä poika seisoi sänkynsä vieressä ja huusi aivan paniikissa pimeässä huoneessa. Oli kuitenkin osannut tulla itse pois pinniksestä. Otin pojan nukkumaan viereeni mihin rauhottuikin jonkun ajan päästä ja vajosi uneen.

2 yö meni jo ajallisesti paljon paremmin ja L nukkui omassa sängyssään jo reilun 6h. Tänäkin yönä heräsin pieneen itkuun ja hain pojan viereeni nukkumaan syystä että oli jo muutenkin ollut vähän ressaava päivä pojalle kun oltiin oltu harjottelemassa päikyssä. Vaikkakin varmaankin olisi ollut järkevintä koittaa saada poika nukkumaan omaan sänkyynsä tai edes yrittää mutta ei jaksa.

3 yö nukuttiinkin 5h omassa sängyssä ja heräsin yöllä siihen kun poika seisoo sänkyn laidalla ja yrittää kömpiä sänkyyn ja siihen se viereen nukahti samantien.

4 yö meni kokonaan minun vieressä nukkuen joka varmaan johtui pienestä känkkis aamusta ja illasta ja siitä että nukkui vaan max 15 min omassa sängyssä vähän väliä heräten kamalaan itkuun ja koin helpommaksi ottaa poika viereen.

5 yö nukuttiin omassa sängyssä ja huimat 8h joka tuntui ainakin minusta kunnon luksukselta. Valehtelematta en ole nukkunut ainakaan vuoteen niin hyvin kuin tuona yönä! Lisää niitä.

6 yö nukuttiin taas perhepedissä äidin laiskuuden takia. 

7 yö nukuttiin taas osittain omassa sängyssä ja siellä nukuttiin n. 5,5 h ja kipitettiin taas äidin viereen nukkumaan.

Seuraavat 7 yötä/iltaa koitetaan saada jäbä nukahtamaan omaan sänkyynsä!

~

Jaiks huomenna Leevi jää ekaa kertaa päiväkotiin ilman minua ja minua jännittää aivan kamalasti se miten poika sinne jää.. Pelottaa jääkö se aivan suru puserossa sinne huutamaan milloin minulle tekee pahaa lähteä töihin muutamaksi tunniks vai eikö se huomaa heti sitä että äiti lähtee ja hän jää ja miten sitten se seuraavana päivänä käy.

Kamalalta tuntuu jo sekin että alkuun ja varsinkin ekasta päivästä olisin halunnut mahdollisimman lyhkäsen päivän pojalle mutta joutuu kuitekin olla jo 6-7h tarhassa ekana päivänää ilman minua. Noh onneksi pääsen itse pojan kotiin myös hakemaan saa nähdä mikä on vastaan otto.

-Nanna-