Leevillä alkoi tänään neljäs tarha viikko!
Tänään oli isin vuoro viedä Leevi aamulla tarhaan, äidin jo ollessa töissä.
Jäbä oli lähtenyt iloisena ja reippaana tarhaan ilman mitään ongelmaa.
Tarhaan sisään päästyään oli kuitekin tullut itku ja pikkaisen paha mielikin tarhaan joutumisesta.
Minua pikkasen mietitytti jäbää pois hakiessa että mitenköhän tänään on mennyt? Onko huudettu taas melkeen koko päivä? Entä ruokailut ja entäpä nukkuminen? Miten heillä on mennyt ja kauvan tämä vielä kestää tämä tuttuminen?
Se on todella rankkaa jättää Leevi tarhaan hänen itkiessä ja huutaessä äitiä! Oikeen sydäntä raastavaa.
Tänään saappuessani tarhaan Leevi oli vielä nukkumassa.
Oma ohjaaja tuli juttelemaan hetkeksi minun kanssani Leevin päivästä ja sain kuulla jotain mitä en ole vielä koskaan kuullut! Ja olin todella onnellinen kuulemastani!
Aamulla tarhaan mentäessä jäbä oli itkenyt/huutanut/raivonnut jonkun aikaa n. vartin jonka jälkeen oli hiljentynyt ja marssinut oman tuolinsa luokse kun oli huomannut että muutkin lapset olivat tulleet paikalle ja menneet odottamaan aamupalaa!
Päivä oli ollut oikeastaan lähes kokonaan muuten itkuton paitsi silloin kun olivat tullee pihalta sisälle niin siitä oli Leeville tullut vähän paha mieli.
Leevi oli siis syönyt lähes kaiken mitä oli tarjottu aamupalalla ja lounaalla!
Nukkumaan Leevi oli päässyt vasta puol yhden aikaan kun isi oli unohtanu ilmottaa tarhaan ettei Leeviä haetakkaan 12 niinkun oltiin alussa sovittu vaan että hänen haetaan vasta päikkyjen jälkeen.
12.30 Leevi oltiin laitettu nukkariin ja omaan sänkyyn mihin oli sammunut kuin saunalyhty!
Siis minun mammari poikani oli ollut ensimmäistä päivää lähes kokonaan itkemättä! Minä todella toivon että tämä jatkuu vielä huomennakin kun on taas minun vuoro viedä jäbä tarhaan. Vaikka ei huomenna olisikaan hyvä päivä niin tästä päivästä minä olen todella onnellinen ja ylpeä reippaasta pojastani! <3
Miten sitä voikaan olla onnellinen näinkin pienistä asioista.!
Kohta kuuluu takaani tuttua puheen pälpätystä ja jäbä on herännyt. Jäbä ilme on aina näkemisen arvoinen kun hän huomaan että äiti hakee kotiin.
Silmät kiiluen juostiin taaskin äitiä kohden huutaen äitiä ja iso hymy naamalla.
Johtuuko itkuton päivä siitä että isi vei jäbän tarhaan eikä äiti?
Huomenna asia selviää.
-Nanna-
Tänään saappuessani tarhaan Leevi oli vielä nukkumassa.
Oma ohjaaja tuli juttelemaan hetkeksi minun kanssani Leevin päivästä ja sain kuulla jotain mitä en ole vielä koskaan kuullut! Ja olin todella onnellinen kuulemastani!
Aamulla tarhaan mentäessä jäbä oli itkenyt/huutanut/raivonnut jonkun aikaa n. vartin jonka jälkeen oli hiljentynyt ja marssinut oman tuolinsa luokse kun oli huomannut että muutkin lapset olivat tulleet paikalle ja menneet odottamaan aamupalaa!
Päivä oli ollut oikeastaan lähes kokonaan muuten itkuton paitsi silloin kun olivat tullee pihalta sisälle niin siitä oli Leeville tullut vähän paha mieli.
Leevi oli siis syönyt lähes kaiken mitä oli tarjottu aamupalalla ja lounaalla!
Nukkumaan Leevi oli päässyt vasta puol yhden aikaan kun isi oli unohtanu ilmottaa tarhaan ettei Leeviä haetakkaan 12 niinkun oltiin alussa sovittu vaan että hänen haetaan vasta päikkyjen jälkeen.
12.30 Leevi oltiin laitettu nukkariin ja omaan sänkyyn mihin oli sammunut kuin saunalyhty!
Siis minun mammari poikani oli ollut ensimmäistä päivää lähes kokonaan itkemättä! Minä todella toivon että tämä jatkuu vielä huomennakin kun on taas minun vuoro viedä jäbä tarhaan. Vaikka ei huomenna olisikaan hyvä päivä niin tästä päivästä minä olen todella onnellinen ja ylpeä reippaasta pojastani! <3
Miten sitä voikaan olla onnellinen näinkin pienistä asioista.!
Kohta kuuluu takaani tuttua puheen pälpätystä ja jäbä on herännyt. Jäbä ilme on aina näkemisen arvoinen kun hän huomaan että äiti hakee kotiin.
Silmät kiiluen juostiin taaskin äitiä kohden huutaen äitiä ja iso hymy naamalla.
Johtuuko itkuton päivä siitä että isi vei jäbän tarhaan eikä äiti?
Huomenna asia selviää.
-Nanna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti